Itsekyselijät kokoontumiset

Tiedustelut ensisijaisesti Facebook-ryhmässä. Voit lähettää myös mailia: itsekyselijat at gmail.com

TAMPERE
: Uusi tiloja etsitään! I
lmoita Facebook-ryhmässä tai mailitse kiinnostuksestasi osallistua Itsekyselijät-tapaamiseen.

TURKU: Ilmoita Facebook-ryhmässä tai mailitse kiinnostuksestasi osallistua Itsekyselijät-tapaamiseen.

HELSINKI / ESPOO: ilmoita Facebook-ryhmässä tai mailitse kiinnostuksestasi osallistua Itsekyselijät-tapaamiseen.

VAASA: Ilmoita Facebook-ryhmässä tai mailitse kiinnostuksestasi osallistua Itsekyselijät-tapaamiseen.

torstai 16. elokuuta 2012

Vastaus

Näyttää siltä, että henkinen etsintäni on päättynyt. Sain vastauksen ekistentialistiseen peruskysymykseen, johon usein tapaamisissamme olen sanonutkin hakevani vastausta, mutta en sitä vain ollut saanut - vaikka tiesin (uskoin), että sellainen on mahdollista saada.

Saamani "vastaus" ei ole älyllinen tai filosofinen. Vastaus on läsnä päivittäisessä olemassaolossani siten, että pelko ja epävarmuus ovat poissa. Olen sisäisesti vapaa ja konfliktiton. En ole riippuvainen ulkopuolisista tietolähteistä (kirjoista, tähdistä tai guruista). Enkä usko enää kovinkaan moneen asiaan.

Henkinen etsintä, "vastauksen hakeminen", on mielestäni ainoa asia mitä kannattaa tavoitella elämässä, kaikki muu hoituu ja järjestyy siinä sivussa sitten tavalla tai toisella. Henkinen etsintä, joka ulkopuolelta tarkasteltuna saattaa antaa vaikutelman "ei kovin tuottavaa tai hyödyllistä toimintaa", on myös mahdollista saada päätökseen, olenhan tästä itsekin elävä esimerkki. Eikä tarvitse olla iän puolesta vanha tai muutoinkaan mitenkään erityinen (esim. älykäs). Tarvitaan lähinnä rehellisyyttä katsoa uskomuksiaan, vilpittömyyttä, sinnikkyyttä ja luottamusta siihen, että Totuus joka tulee elävästi läsnäolevaksi on "kohtuullisen" vaivannäön arvoista. Elämä ilman pelkoja ja epävarmuutta, sisäisesti vapaana, se vain nyt on aika mukava juttu.

Aika usein Itsekyselijät -tapaamisissamme olen ollut moderaattorina, mutta silloin kun olen ollut kyseltävänä, olen kokenut hyödylliseksi muiden tekemät kysymykset minulle. Ne ovat auttaneet minua katsomaan omiin uskomuksiini ja oivaltamaan myös, että kovin henkilökohtaiselta tuntuvat asiat eivät lopulta olekaan niin henkilökohtaisia kuin olen kuvitellut. Itse asiassa on vain yksi elämä, eikä se ole millään tavalla persoonallinen, vaikka kuinka yrittäisimme laittaa sille nimilapun ja katsoa sitä nimilapullamme varustetun linssin läpi.

Kiitos siis kaikille Itsekyselijät -tapaamisiin osallistuneille näiden vajaan parin vuoden aikana (marraskuusta 2010 alkaen). Jokainen osallistuja on osaltaan vaikuttanut ryhmän jatkuvuuteen ja jokainen esitetty kysymys on auttanut jotakuta toista katsomaan jotakin uskomustaan. Sisäänpäin katsominen on aivan ensiarvoisen tärkeää. Kun viimeinenkin uskomus, josta on kuvitellut "minän" löytyvän, on katsottu ja nähty vain uskomuksesi, siis epätodeksi (kaikki uskomukset ovat olevaan todellisuuteen rinnastettuna fiktiivisiä), niin silloin ollaan portilla...... ja on otetteva vain pieni askel portista sisään, ja.... Kun astuin tuosta portista, niin "minä" oli poissa.

"Minä" edellä viittaa erillisyyden tunteen synnyttävään minätuntemukseen, ja se on poissa. Ulkoisesti kaikki on ennallaan, keho ja mieli jatkavat toimintojaan kuten ennenkin. Persoonallisuus on sama kuin aikaisemminkin. Mutta minä vain on poissa. Se ei siis kulje mukana päivittäisissä aktiviteeteissä. Mikä suuri helpotus ja keveys.

Jos sanoisin, että sinua ei ole olemassa, eikä koskaan ole ollut, niin miten reagoisit? Tuo väittämä: "Sinua ei ole olemassa" - kun sillä viitataan erilliseen itseyteen - on nimittäin fakta. Mutta älä muodosta tästä uskomusta itsellesi, vaan aloita tutkimaan asiaa. Tämä tutkimus saattaa olla mielenkiintoisin ja seurauksiltaan kauaskantoisiin, mihin vain voi ryhtyä. Kyseenalaista kaikki, ole valmis päästämään kaikesta irti, älä pelkää mitään. Muista myös, että apua on saatavilla ja on hyvä pitää kanava auki muiden auttamiselle, jos ei muuten niin vaikkapa vain tekemällä hyviä kysymyksiä. Kysymyksessä on ihmettelyn alku, ihmettely saattaa johtaa jonkin asian uudelleen arviointiin, saatat nähdä kuinka asia todella on, ei vain kuvitelmissa. Sitä mikä on kerran nähty, ei voi unohtaa. Näkemisen täytyy kuitenkin kehollistua, mikä tarkoittaa sitä, että psykofyysisemotionaalinen kokonaisuus on linjassa Totuuden kanssa kaikin tavoin. Vasta silloin on otolliset olosuhteet tapahtua jotakin mitä kutsun minuudettomuuteen rojahtamiseksi

Minuudettomuuteen rojahtaminen on suurin mahdollinen siunaus mitä voi saada. Sitä ei voi ansaita mitenkään, se on Lahja, joka annetaan ilman syytä kun aika on kypsä. Näyttää kuitenkin siltä, että Totuuden palava jano ja kanssaetsijien auttaminen ovat olleet läsnä säännönmukaisesti sellaisten henkilöiden elämässä, joille se on tapahtunut.

Pieniä välähdyksiä minuudettomuudesta on mahdollista saada ihan arkisissa tilanteissa , "flow"-kokemuksissa ja meditaatiossa, mutta vasta lopullisen vastauksen saaminen kysymykseen "Kuka minä olen?" antaa syvän rauhan, joka ylittää ymmärryksen, eikä järky mistään.

Tässä kaikki mitä halusin jakaa tänään. Nähdään tapaamisissamme ja tutkitaan mikä on todellista ja mikä ei.

Totuuden ja rauhan toivotuksin :-)