Strategiat

Henkisen etsinnän sivupoluille on todella helppo harhautua mikäli ei ole hyviä strategioita siitä kuinka päästä suorinta tietä kotiin. Etsijänä, minulle kaikista hyödyllisimpiä tienviittoja sain amerikkalaiselta Bart Marshallilta, jota pidän tärkeimpänä henkisenä opettajanani (hän itse on ponnistanut Richard Rosen alulle laittamasta TAT Foundationista). Bart on kirjoittanut erinomaisen artikkelin 'Strategies', johon kannattaa tutustua. Tuo artikkeli voisi olla hyvä suomentaa, mutta ajattelin nyt kuitenkin kirjoittaa oman listani henkisen etsinnän strategioista ajatuksella "Jos olisin nyt aloittamassa henkistä etsintääni, niin mitä tekisin". Tämä listan asioita suosittelen tietenkin, jotka eivät voi sanoa 100% varmuudella saaneensa lopullisen vastauksen kysymykseen "Kuka tai mikä minä olen?".

1. Janoa Totuutta enemmän kuin mitään muuta. Kehitä palavaa halua "tulla" Totuudeksi, vilahdusten näkeminen mielen tasolla ei riitä! Kasva Totuuden janossa päivä päivältä. Tutustu kirjallisuuteen inspiroituaksesi ja saadaksesi perusymmärrys henkisestä etsinnästä.
2. Järjestä elämäsi Totuuden etsinnän ympärille. Järjestäisin elämän ympärillä ja elämäntavat siten, että on aikaa, rauhaa ja ajatuksen kirkkautta sisäänpäin KATSOMISTA varten: kuinka mieli toimii? Miksi teet mitä teet? Kuinka teet valintoja päivän aikana? Yksinkertaista ja rauhoita päivittäistä olemista, lopeta säntäily sinne tänne fyysisesti, ajatuksissa ja netissä. Tee henkisestä etsinnästä ensimmäinen prioriteetti. Jos et ole varma esim. opiskelualastasi, niin voit tehdä jotakin yksinkertaista fyysistä työtä. Älä usko mihinkään "pitää"-ajatuksiin elannon ansaitsemisen suhteen. 
3. Kyllästä tunteesi ja toimintasi totuudellisuudella. Jalkauta saamasi oivallukset sydämen ja kehon tasolle. Mutta kuinka? Jos tuntuu, että olet saanut jo jotain henkisiä oivalluksia, niin kerää yhteen kourallinen henkisiä etsijöitä ja auta tätä porukkaa heidän omassa etsinnässään tekemällä heille kysymyksiä viikottaisissa tapaamisissa. Kuulostaa yksinkertaiselta neuvolta, mutta 99% etsijöistä ei koskaan saa laitettua tätä käytäntöön johtuen erilaisista rationalisoinneista. Osoita, että olet poikkeus sääntöön! Tavatkaa viikottain ja keskustelkaa erilaisista rajoittavista uskomuksistanne siten, että muut voivat tehdä kysymyksiä niistä. Puhu julki kaikki persoonalliset huolet ja epäilykset etsintään liittyen ja anna muiden kyseenalaistaa ne. JAA kaikki löytämäsi tiedon kultajyvät, internet-linkit ym. ryhmän kanssa. Älä panttaa mitään, älä paasaa mistään. Kultivoi asennetta "en tiedä mitään". Pidä auttamisen kanava auki, äläkä ajattele henkistä etsintää minään yksilöllisenä sankariprojektina. Yksilöllinen eteneminen on egoistisen mielen sudenkuoppa, älä lankea siihen.
4. Luota omaan välittömään kokemukseen ja intuitioon enemmän kuin siihen mitä luet tai mitä joku sanoo! Yksinkertaista monimutkaista! Totuutta ei löydy älyllisestä akrobatiasta, mutta tarvitaan kirkas, vakaa ja tasapainoinen mieli, jolla katsoa. 
5. Kontemploi kehon kuolemista. Vaikka olisimme heränneitä mielestä, niin meidän identiteettimme muodostuu pitkälti kehokuvan pohjalta. Pidä kehosta hyvää huolta, mutta älä tee siitä elämäsi keskipistettä, et ole kehosi! Kuuntele kylläkin mitä keho sanoo, kehon signaaleihin voi luottaa, kuuntele sen viestejä. Mutta lopulta, kehon kuolema on väistämätön, joten älä kiinny siihen.
6. Aloita yksinkertainen ja elegantti ajatusten tarkkailumeditaatio seuraavan ohjeen mukaan, jos se tuntuu hyödylliseltä sinulle. Älä anna yksinkertaisuuden hämätä, annan seuraavan suosituksen kokeiltuani lähes kaikkia mahdollisia erilaisia meditaation muotoja!

Tarkkaile ajatuksia joko silmät kiinni tai auki, istuen tai liikkeessä. Mistä ajatukset ilmestyvät ja mihin ne katoavat välittömän kokemuksen pohjalta? Ole valppaana juuri sinä hetkenä kun uusi ajatus ilmestyy. Kun se tapahtuu, sano hiljaa mielessäsi "plop" (kuin saippuakupla puhkeaisi), ja astu ulos ajatuksesta sanomalla: "Ajatus, ei mitään todellista". Anna ajatuksen kadota, ja odota uuden ilmestymistä, ja toista prosessi yhä uudestaan. Tee tätä harjoitusta erilaisissa päivittäisissä tilanteissa, mutta myös hiljaa paikallaan istuen tai maaten. Katso ajatuksia, mutta älä usko siihen mitä ne sanovat, toimi ennemminkin sen mukaan mikä tuntuu hyvältä ja oikealta.

Vastaus

Näyttää siltä, että henkinen etsintäni on päättynyt. Sain vastauksen ekistentialistiseen peruskysymykseen, johon usein tapaamisissamme olen sanonutkin hakevani vastausta, mutta en sitä vain ollut saanut - vaikka tiesin (uskoin), että sellainen on mahdollista saada.

Saamani "vastaus" ei ole älyllinen tai filosofinen. Vastaus on läsnä päivittäisessä olemassaolossani siten, että pelko ja epävarmuus ovat poissa. Olen sisäisesti vapaa ja konfliktiton. En ole riippuvainen ulkopuolisista tietolähteistä (kirjoista, tähdistä tai guruista). Enkä usko enää kovinkaan moneen asiaan.

Henkinen etsintä, "vastauksen hakeminen", on mielestäni ainoa asia mitä kannattaa tavoitella elämässä, kaikki muu hoituu ja järjestyy siinä sivussa sitten tavalla tai toisella. Henkinen etsintä, joka ulkopuolelta tarkasteltuna saattaa antaa vaikutelman "ei kovin tuottavaa tai hyödyllistä toimintaa", on myös mahdollista saada päätökseen, olenhan tästä itsekin elävä esimerkki. Eikä tarvitse olla iän puolesta vanha tai muutoinkaan mitenkään erityinen (esim. älykäs). Tarvitaan lähinnä rehellisyyttä katsoa uskomuksiaan, vilpittömyyttä, sinnikkyyttä ja luottamusta siihen, että Totuus joka tulee elävästi läsnäolevaksi on "kohtuullisen" vaivannäön arvoista. Elämä ilman pelkoja ja epävarmuutta, sisäisesti vapaana, se vain nyt on aika mukava juttu.

Aika usein Itsekyselijät -tapaamisissamme olen ollut moderaattorina, mutta silloin kun olen ollut kyseltävänä, olen kokenut hyödylliseksi muiden tekemät kysymykset minulle. Ne ovat auttaneet minua katsomaan omiin uskomuksiini ja oivaltamaan myös, että kovin henkilökohtaiselta tuntuvat asiat eivät lopulta olekaan niin henkilökohtaisia kuin olen kuvitellut. Itse asiassa on vain yksi elämä, eikä se ole millään tavalla persoonallinen, vaikka kuinka yrittäisimme laittaa sille nimilapun ja katsoa sitä nimilapullamme varustetun linssin läpi.

Kiitos siis kaikille Itsekyselijät -tapaamisiin osallistuneille näiden vajaan parin vuoden aikana (marraskuusta 2010 alkaen). Jokainen osallistuja on osaltaan vaikuttanut ryhmän jatkuvuuteen ja jokainen esitetty kysymys on auttanut jotakuta toista katsomaan jotakin uskomustaan. Sisäänpäin katsominen on aivan ensiarvoisen tärkeää. Kun viimeinenkin uskomus, josta on kuvitellut "minän" löytyvän, on katsottu ja nähty vain uskomuksesi, siis epätodeksi (kaikki uskomukset ovat olevaan todellisuuteen rinnastettuna fiktiivisiä), niin silloin ollaan portilla...... ja on otetteva vain pieni askel portista sisään, ja.... Kun astuin tuosta portista, niin "minä" oli poissa.

"Minä" edellä viittaa erillisyyden tunteen synnyttävään minätuntemukseen, ja se on poissa. Ulkoisesti kaikki on ennallaan, keho ja mieli jatkavat toimintojaan kuten ennenkin. Persoonallisuus on sama kuin aikaisemminkin. Mutta minä vain on poissa. Se ei siis kulje mukana päivittäisissä aktiviteeteissä. Mikä suuri helpotus ja keveys.

Jos sanoisin, että sinua ei ole olemassa, eikä koskaan ole ollut, niin miten reagoisit? Tuo väittämä: "Sinua ei ole olemassa" - kun sillä viitataan erilliseen itseyteen - on nimittäin fakta. Mutta älä muodosta tästä uskomusta itsellesi, vaan aloita tutkimaan asiaa. Tämä tutkimus saattaa olla mielenkiintoisin ja seurauksiltaan kauaskantoisiin, mihin vain voi ryhtyä. Kyseenalaista kaikki, ole valmis päästämään kaikesta irti, älä pelkää mitään. Muista myös, että apua on saatavilla ja on hyvä pitää kanava auki muiden auttamiselle, jos ei muuten niin vaikkapa vain tekemällä hyviä kysymyksiä. Kysymyksessä on ihmettelyn alku, ihmettely saattaa johtaa jonkin asian uudelleen arviointiin, saatat nähdä kuinka asia todella on, ei vain kuvitelmissa. Sitä mikä on kerran nähty, ei voi unohtaa. Näkemisen täytyy kuitenkin kehollistua, mikä tarkoittaa sitä, että psykofyysisemotionaalinen kokonaisuus on linjassa Totuuden kanssa kaikin tavoin. Vasta silloin on otolliset olosuhteet tapahtua jotakin mitä kutsun minuudettomuuteen rojahtamiseksi. 

Minuudettomuuteen rojahtaminen on suurin mahdollinen siunaus mitä voi saada. Sitä ei voi ansaita mitenkään, se on Lahja, joka annetaan ilman syytä kun aika on kypsä. Näyttää kuitenkin siltä, että Totuuden palava jano ja kanssaetsijien auttaminen ovat olleet läsnä säännönmukaisesti sellaisten henkilöiden elämässä, joille se on tapahtunut.

Pieniä välähdyksiä minuudettomuudesta on mahdollista saada ihan arkisissa tilanteissa , "flow"-kokemuksissa ja meditaatiossa, mutta vasta lopullisen vastauksen saaminen kysymykseen "Kuka minä olen?" antaa syvän rauhan, joka ylittää ymmärryksen, eikä järky mistään.

Tässä kaikki mitä halusin jakaa tänään. Nähdään tapaamisissamme ja tutkitaan mikä on todellista ja mikä ei.

Totuuden ja rauhan toivotuksin :-)