Kirjoitan seuraavan tekstin silmällä pitäen niitä, jotka ovat kiinnostuneesta Itsekyselijät -tyyppisestä ryhmätyöskentelystä - lukevat tämänkin blogin tekstejä - mutta eivät jostain syystä tule kuitenkaan tapaamisiin. Seuraavassa joitakin arvailuitani niistä ajatuksista, joilla satunnainen henkilö saattaisi perustella itselleen puoliksi automaattisessa ajatusprosessissa "olla tulematta ryhmään". Nämä eivät siis ole välttämättä julkilausuttuja syitä, vaan taustalla piileviä ajatuksia. Tuumaile pitääkö jokin näistä paikkansa omalla kohdallasi.
Argumentti:
"Liian henkilökohtaista puhua asioistaan vieraassa ryhmässä"
Kommentti:
Asioihin on mahdollista saada objektiivisempi näkökulma ryhmässä. Ryhmässä huomataan, että olemme kaikki ihmisiä, joilla on periaatteessa samat inhimilliset perustaipumukset: kaipuu kokonaisuuteen, hyväksynnän ja rakkauden tarve, jne. Useimmat kaikista henkilökohtaisimmista asioista palaavat näihin. Ryhmässä on mahdollista huomata myös kuinka kaikki ihmiset jakavat vähemmän mairittelevia tunteita: itsekästä rakkautta, ylpeyttä, häpeää, vihaa, jne. Ryhmätyön tuloksena saattaa paljastua näiden ilmentymiä, eikä tässä ole mitään mitä tarvitsisi nolostella. Huomaamme, että näitä on itse kullakin, ja niistä on hyvä tulla tietoiseksi, jotta niistä voi päästää irti. Elämämme ja sen mahdolliset ongelmat - jotka hetki sitten näyttivät niin henkilökohtaisilta ja niin ylitsepääsemättömiltä - saattavat pienen etäisyyden ottamisen ja perspektiivin vaihtamisen jälkeen näyttäytyä aivan uudessa valossa. Itse olen pyöritellyt ehkä vuosia joitakin ajatuskeloja päässäni, näkemättä miksi olen niiden kanssa jumissa ja miksi asiat junnaavat paikallaan. Uskon, että Itsekyselijät -tyyppinen työskentely auttaa pääsemään tällaisista ylitse nopeammin kuin mitä olisi mahdollista oman pähkäilyn varassa.
Argumentti:
"Henkinen etsintä on yksinäinen taival, joka täytyy kulkea omillaan. Muut eivät voi juuri auttaa."
Kommentti:
Viittaan edelliseen kommenttiin ryhmätyön eduista. Suomalaisilla tuntuu olevan taipumusta kulkea vaikka läpi harmaan kiven kovalla sisulla. Joskus saattaa kuitenkin olla fiksumpiakin tapoja kuin kulkea kivestä läpi, esimerkiksi kiertää se :-)
Argumentti:
"Olen henkisissä asioissa sikäli kehittynyt, että tällainen ryhmätyöskentely saattaisi olla ajanhaaskausta itselleni." (julkilausumaton argumentti jossa hivenen ylpeyttäkin mukana).
Kommentti:
Itsekyselijät --ryhmätyömenetelmän "isä" Richard Rose puhui kahdesta ns. universaalista laista, jotka jokainen voi todentaa toimiviksi omalla kohdallaan: "law of proportional returns" ja "law of extra-proportional returns". Ensimmäinen viittaa siihen, että kun näkee ryhmätyön mahdollisuutena tarjota apuaan muille ryhmän jäsenille, sitä saakin itse omassa elämässsän - eri yhteyksissä - tavoilla, jotka saattavat yllättää. Joten ei kannata aliarvioida auttamisen "moodiin" siirtymisen vaikutuksia! Toinen Richard Rosen laki viittaa ryhmätyön synergiaetuihin: kun tarjoaa oman panoksensa ryhmän käyttöön niin huomaakin saavansa takaisin suhteellisesti enemmän kuin mitä oli itse "investoinut". Auttamisen ei tulisi toki perustua laskelmointiin, vaan siihen, että se tuntuu oikealta ja hyvältä tekijässä, mutta on hyvä pitää nämä lait mielessä ja tarkkailla niiden vaikutuksia käytännössä.
Lopuksi
Itsekyselijät -tapaamisissa tarkastelemme erilaisia ajatuksia ja uskomuksia, joiden ohjaavasta vaikutuksesta elämässämme on tarkoitus tulla tietoiseksi ja auttaa tekemään valintamme tämän laajemman ymmärryksen pohjalta. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että negatiivinen uskomus "olla uskomatta johonkin" on myös uskomus, esim. "en usko, että ryhmätapaamisista olisi mitään hyötyä itselleni". Yksi ainoa uskomus - negatiivinen tai positiivinen - saattaa blokata tien, jonka kulkeminen saattaisi johdattaa avarampiin mielen ja hengen maisemiin. Tästä syystä kannustan tutkimaan kaikkia uskomustemme taustaoletuksia - tapahtui tämä sitten yksin tai viikottaisten Itsekyselijät -ryhmätapaamisten tukemana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti